Vuonna 1924 International Harvester esitteli Farmall-traktorin. IH oli suurin maatalouskoneiden valmistaja, mutta traktorimarkkinoilla se ei ollut siihen mennessä saavuttanut kovin suurta menestystä. Farmall tuli sanoista Farm All eli traktori sopi kaikkiin eri tilan töihin. Farmall oli kevyt ja erityisen hyvin se soveltui riviviljelytöihin. Maavara oli portaalipyörästöjen ansiosta suuri. Bensamoottori oli 27-hevosvoimainen 4-sylinterinen. Vakiona oli voiman ulosotto ja työkoneiden kiinnityspisteitä oli edessä, akselien välillä ja takana. Persoonallinen piirre oli konepellin yläpuolella eteen kuljetettu ohjausakseli, jäähdyttäjän etupuolelle sijoitettu etuakseli ja ohjaussimpukka, sekä tietysti amerikkailaismallinen kapea 2-pyöräinen etuakseli. Monipuolinen Farmall oli menestys, viidessä vuodessa valmistettiin 100 000 traktoria.

Farmall ensimmäinen malli tuli vuonna 1924 ja väri oli ensin siniharmaa. 

Vuonna 1932 tuotiin neljä uutta mallia (F-12, F-14, F-20 ja F-30), joista keskimmäinen vastasi
kooltaan alkuperäistä. Vuonna 1936 väri vaihtui siniharmaasta punaiseksi (legenda kertoo että sen takia että laki alkoi vaatia tieliikenteessä paremmin näkyvää väriä kuin harmaa). Nämä mallit oli jo useimmiten varustettu ilmakumirenkailla.

Farmall F12

Farmall F20

Farmall F30

Kesällä 1939 esiteltiin uusi ns. kirjainsarja. Sarjan pienin, malli A oli nelipyöräinen offset-traktori eli kuljettaja istui oikealla reunalla ja hänellä oli suora
näkyvyys keskelle sijoitettuun työkoneeseen tai eteen ohi konepellin. Malli B käytti sama 19-hevosvoimaista moottoria, mutta se oli 3-pyöräinen ja
kuljettaja istui keskilinjalla. Vuonna 1940 tuli tarjolle kapea BN. A- ja B-malleihin sai lisävarusteena pakokaasusta voimansa saavan pneumaattisen
Lift-all -nostolaitteen. Mallit H ja M olivat rakenteeltaan lähempänä alkuperäistä Farmallia. Erillinen puolipitkä runko ja suuri maavara helpottivat riviviljelyssä käytettävien laitteiden kiinnittämistä traktorin alle. Nämä mallit oli yleisimmin varustettu kahdella rinnakkaisella etupyörällä. Lift-all-nostolaite oli lisävaruste. Vaihteita oli nyt viisi eli yksi enemmän kuin tärkeimmissä kilpailijoissa. M:n dieselversio MD oli IH:n ensimmäinen dieseltraktori. Siinä oli erikoinen rakenne: se käynnistettiin ensin bensalla ja moottorin lämmettyä vaihdettiin dieselille. Siinä oli siis sekä tulpat ja sytytysvehkeet, että ruiskutuspumppu ja suuttimet. USA:n eniten myyty traktori tällä aikakaudella oli malli H, jota tehtiin 390 000 kappaletta. Myös M oli suosittu (270.000 kpl) ja sitä valmistettiin Chicagon lisäksi mm. Englannissa (BM, 9.000 kpl) ja Australiassa (AM).

Farmall A

 Farmall B

Farmall H

Farmall M (kuvassa tosin englantilainen BM)

Vuonna 1948 malli B korvattiin C:llä. Siinä moottorin kierrosluku oli nostettu 1650:een, akseliväliä kasvatettu, takapyörät olivat suuremmat ja portaalipyörästöstä oli luovuttu.

Farmall C

IH toi vuonna 1947 Farmall A:n alapuolelle Farmall Cubin (cub = poikanen, pentu), joka oli suunnattu pienimmille tiloille. Rakenteeltaan se oli hyvin samankaltainen
kuin Farmall A: kuljettaja istui keskilinjan oikealla puolella ja perässä oli portaalipyörästöt maavaran kasvattamiseksi. 1,0-litraisessa bensamoottorissa oli tehoa 10 hv. Vaihteita oli kolme ja huippunopeus jäi 10 km/h:iin. Ohjausjarrut olivat vakiona. Cubin voiman ulosotto pyöri väärinpäin ja samaa pyörimisnopeutta moottorin kanssa. Cub sai aluksi hyvän vastaanoton: ensimmäisenä vuonna niitä myytiin 45 000 kappaletta. Valmet 15/20 on pikaisesti katsoen hyvin samanlainan. 

Farmall Cub

Mallien nimeämiskäytäntö vaihteli: esimerkiksi malli A oli aluksi McCormick-Deering Farmall A, vuodesta 1946 McCormick Farmall A ja teollisuusmallina International A. 

The "M" and "BM" were made from 1949 to 1954.

The "BMD" were made in 1952 and 1953.

The "Super BMD" was made from 1953 to 1959.

The "BD 450" was made from 1958 to 1970.

The "B 450 Farmall" was made from 1959 to 1970

Vuonna 1954 mallien tunnukset muuttui takaisin numeroiksi => 200, 400 ja 600

Farmall 200

Farmall 400

Farmall 600

DEERING

Menestyksekkäiden Farmall-riviviljelymallien pohjalta IH kehitti McCormick Deering-standarditraktorimalliston. Rakenne on siis enemmän "normaalin" traktorin näköinen: leveä etuakseli oikealla kohdalla, rattiakseli pystyssä ja simpukka jalkojen juuressa, pituutta vähemmän jne. Edeltävissä W-12, W-30 ja W-40 -malleissa yhteistä Farmalleihin oli ollut lähinnä moottori. Vuonna 1939 esitellyssä sarjassa niin muotoilu kuin tekniikkakin olivat samoja kuin
Farmalleissa. Pienin W-4 vastasi mallia H ja W-6/WD-6 vastasivat mallia M/MD. Suurimmille malleille W-9 ja sen dieselversio WD-9 ei löytynyt
vastinetta Farmall-sarjassa. Kaikki moottorit olivat 4-sylinterisiä ja kaikissa malleissa oli 5+1 vaihdetta. W-6/WD-6 -malleihin sai 1952 lähtien myös hydraulisen pikavaihteen. Deering-sarjan menekki oli noin viidesosa Farmallista, ja suosituin malli oli W-9. Vuosina 1952/1953 myös Deeringit saivat lisää iskutilavuutta ja mallimerkintäänsä sanan Super.