Linjakilpi valmistui ja hain sen suoraan "tehtaalta"  Ruskolta. Mukava mies tämä Vittasmäki, kertoi mm. linjakilven historiaa. Linjaluvan saaneet autoilijat halusi että linjalla ajavissa autoissa pitää olla kilpi, jotta tunnistaa jos siellä joku muu ajelee linjaa ilman kilpeä. Hän aloitti kilpien valmistuksen 50-luvun puolivälissä ja jatkoi siihen saakka kunnes kilvet poistui joskus 80-luvulla. Kilvet poistettiin päinvastaisesta syystä eli linjan autoilla haluttiin ajaa myös muuta ajoa.

Tässä kilpi läheltä. Hienoa tekoa: ruostumatonta terästä, siististi pop-niiteillä koottu, johdot juotettu, 5 polttimolle paikat jne.

Tällaiselta ne näyttää paikallaan. Tekstit on vielä harjoitusversiot paperista, mutta teipit on jo tilattu.

Lämmityslaitteen kenno oli korjattavana, juotettiin alaputki uudelleen kiinni ja myös pari vuotoa tinattiin kulmasta. Kaveri teki pienellä rahalla hyvää työtä, oli kennon mm. maalannut hienon mustaksi. Paikallisesta K-raudasta hain uuden palloventtiilin, jonka laitoin yläletkuun niin on helpompi säädellä lämpöä. Scaniassa on alunperin jo ns. sekoittajatyyppinen lämmityslaite eli vesikierto on aina täysillä ja läpällä yritetään säätää kuinka paljon tulee ilmaa kennon läpi ja paljonko suoraan. Kokonaan lämpöä ei säätimillä saa pois, siksi on myös konehuoneessa olemassa hana, jolla koko vesikierron voi pysäyttää kesäksi. Tuo hana vain on pahassa paikassa lohkon kyljessä => sen vuoksi asensin paremman tuohon yläletkuun. Alunperin piti ottaa se alahana kokonaan pois, koska siinä on aika pieni reikä ja se jarruttaa veden kiertoa. Oli kuitenkin aika piukassa ja pahassa paikassa => annoin sen jäädä paikalleen. Ehkä joskus myöhemmin pitää se vaihtaa pelkkään putkeen.

Kuvassa näkyy yläletkun uusi hana ja hyvin näkyy myös kennon yläosassa oleva ilmausruuvi.

Turboa on pitkin kesää ihmetelty ja nyt sitten vihdoin otin asiaksi vaihtaa sen. Yhden pinnapultin jo katkaisin kuukausi sitten. Nyt menin pajalle ja lämmitin kaasupillillä punaiseksi loput kolme ja ne irtosi sen jälkeen aika kivuttomasti (ei olisi lainkaan pitänyt yrittää ilman). Se yksi piti sitten porata läpi pois. Pakoputken kuudesta kiinnityspultista kaksi katkesi myös reikään, mutta siitä en niin välittänyt koska turbo menossa kuitenkin vaihtoon. Öljyputket irti ja päälimmäistä paineputkea piti taivuttaa sen verran sivuun että turbon mahtui nostamaan pois. Uudet tiivisteet olin ostanut Scanialta, paitsi ylemmän öljyputken tiiviste. Uusi turbo paikalleen, pultit kiinni, pakoputki kiinni, imuputki kiinni ja öljyputket kiinni. Hyrskäytin käymään ja ensin piti ihme "korinaa", mutta sitten minuutin tyhjäkäynnin jälkeen kun annoin vähän kaasua, alkoi käydä ihan kunnolla. Sitten vain koelenkille. Heti huomasi sen, että uusi on paljon äänettömämpi: vinkuna alkaa kuulua vasta kun kierroksia ja rasitusta on enemmän (näin kertoi kokeneemmat sen aikanaankin olleen). Teho tuntui suhta samalta ja peilistä katsoen tutina oli että ei olisi niin paljon enää kiihdytettässsä "raakaa" sauhua ilmassa kuin ennen. Öljynkulutuksesta paha sanoa mitään näin lyhyessä testissä. Takaisin tullessa hieman alkoi tulla palaneen öljyn käry kajuuttaan ja perillä avatessani konepeiton näkyi ongelma: ainoa vaihtamaton tiiviste vuoti eli öljyä tippui ylemmästä painepuolen putken laipasta pakosarjan päälle. Tein tarvikkeena ostetusta tiivistepaperista puukolla uuden tiivisteen ja laippa tiukasti kiinni => vuoto loppui !  Nyt jäädään sitten seuraamaan loppuiko/vähenikö öljyn kulutus.

Tässä kuva konehuoneesta turbo irrotettuna. Edessä näkyy turbon painevoitelun putki.

Kuvassa uusi (= hyvä käytetty) turbo paikallaan.